Matt 22:32: “Minä olen Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala? Jumala ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”

Jumala, johon Kristus viittaa, on “elävä” Jumala. ‘Minä olen’ on elävä Jumala, jonka koemme oivaltaessamme todellisen luontomme. Sitä ennen olemme yhtä kuin kuolleita ja näennäisesti loukussa syntymän ja kuoleman kiertokulkuun, eli samsaraan.

Ongelma ei ole se, että me kuolemme, vaan se, että emme “todella” kuole egona. Jos me vain kuolisimme luonnon sanelemana, kun ruumis katoaa ja se olisi loppu, niin silloin ei olisi mitään ongelmaa. Mutta koska tunnistamme itsemme erilliseksi olennoksi, nimittäin egoksi, nousemme jälleen kokemaan uuden unen, jota kutsumme “elämäksi”.

Kaikki suuret profeetat ja Mestarit tuntevat itsensä ja ovat siten vapaita yksittäisen olennon, tietyn “minän” illuusiosta. He ovat ymmärtäneet, että “Tat Twam Asi”, Se sinä olet “on totta, eikä ole muuta kuin Brahman”.

Toisaalta me olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että minussa, jossain kehon sisällä, on “minä”, jolla on oma olemassaolonsa. Se syntyi eräänä päivänä ja kuolee jonain päivänä ruumiin mukana. Siksi meidän on tutkittava ja tiedettävä, keitä me todella olemme. Kuka minä olen? Se on ensimmäinen ja ainoa kysymys, johon tarvitaan vastaus Sri Ramanan mukaan. Muutoin olemme yhtä kuin kuolleet.