Kun kysymme; kuinka päästä eroon kohtalostamme, prarabdhasta ja karmasta, olemme jo ottaneet ratkaisevan väärän ensimmäisen askeleen. Olettaen, että hedelmättömällä naisella on poika, ja hänellä on tietty kohtalo tai itsenäinen olemassaolo. Ja että me olemme tuo poika.

Hedelmättömän nainen ei voi saada lasta, mutta näyttää saavan, koska olemme tulleet uskomaan siihen. Tuo poika on ego, erillinen minä, jota pidämme itsestäänselvyytenä. Ja tällä egolla on oma kohtalonsa ja elämä, jota yritämme nyt ymmärtää. Vakavia keskusteluja on käyty vuosisatojen ajan, eikä kenelläkään näytä olevan täyttä ymmärrystä tai selkeää kuvaa elämämme tai kohtalomme merkityksestä ihmisinä. Se aiheuttaa meille jatkuvaa huolta ja vaivaa ja etsimme vastauksia erilaisista henkisyyttä koskevista kirjoista ja opettajilta kaukaisista maista. Niin paljon kärsimystä ja hämmennystä täyttää jokapäiväisen elämämme, eikä siitä näytä olevan ulospääsyä.

Mikä olikaan ensimmäinen askeleemme? Siinä oletettiin, että hedelmättömällä naisella on poika. Eikö pitäisi herätä kysymys: “Kuka minä olen?” jos ei kerran ole mitään poikaa? Mikä on tämä “minä”, jota pidämme todellisena ja kenellä on prarabdha, kohtalo?

Ja kuinka päästä eroon kaikesta karmasta, jota olemme keränneet niin monen elämämme aikana? Voimmeko koskaan kuluttaa kaikkea sitä kuormaa? Vastaus on, että meidän täytyy epäillä koko olemustamme erillisenä yksilönä ja selvittää keitä me todella olemme.

Muuten syntymän ja kuoleman kierre ei tule loppumaan. Meidän on löydettävä uniemme uneksioja, eikä samaistua yhteen elokuvan hahmoista. Tämä on hedelmättömän naisen pojan arvoitus. Tarina atkuu…