Itsetutkimus

Itsetutkimus eroaa muista henkisistä menetelmistä siinä, että kaikissa muissa menetelmissä ylläpidetään subjekti-objekti suhdetta. Itsetutkimuksessa on vain subjekti, ”minä”, jonka alkuperää tai lähdettä perätään.

Kun ajatus nousee, tulisi kysyä ”Kenen ajatus tämä on?” Vastaus on ”Ajatus on minun”. Kun kysyt ajatuksissasi yhä uudestaan ja uudestaan ”Kuka minä olen?”, tuo ajatuksesi ja minä-tunteesi palaavat vähitellen yhteen pisteeseen alkulähteeseensä.

Pysyminen tuossa alkulähteessä on itsetutkimusta.

Itsetutkimuksen harjoittaminen

Kaikkien ajatusten perustana on ”minä”-ajatus,  siihen liittyvät kaikki muut ajatukset.

Kun sanon, ”Minä näen puun”. ”Puu” on kohde ja ”minä” subjekti.

Tarkoitus on seurata ”minä”-ajatusta ja havaita missä se syntyy.

Kun ”minä” ajatus nousee,  maailma ilmenee, kun se palaa alkulähteeseensä, maailma katoaa.

Itsetutkimuksen tarkoitus ja päämäärä on todeta, että sinä et ole ajatuksesi, eikä minkäänlainen määritelmä voi ilmaista mikä on todellinen ”minä”.

Jatkuvan harjoittelun myötä ajatukset vähenevät, tai eivät enää luo samaistumista siihen kuka olet. 

Itsetutkimusta voi harjoittaa kaiken aikaa, kaikissa elämäntilanteissa.