Itsetutkimus
Tunne itsesi
Kaikki haluavat olla onnellisia ja me kaikki etsimme onnea. Ongelmana on se, että etsimme ikuista onnea itsemme ulkopuolelta ulkomaailmasta ja toivomme, että jonain päivänä pyrkimisen ja vihdoin tavoitteidemme saavuttamisen jälkeen saavutamme onnen. Elämän edetessä kohtaamme monia pettymyksiä, ja vaikka olemme saavuttaneet haluamamme asiat, kuinka kauan ne pitävät meidät tyytyväisinä tai onnellisina? Uskonnot, filosofiat ja hengelliset kirjoitukset kertovat meille, että on olemassa Totuus, vapautuminen, totuus, joka sammuttaa janomme kerta kaikkiaan ja vapauttaa meidät.
Tämä lupaus antaa meille toivoa ja tekee meistä tarpeeksi uteliaita aloittaaksemme jonkinlaisen henkisen polun. Nykyään meillä on lukemattomia mahdollisuuksia valita. Haku Internetistä ja luettelo erilaisista henkisistä poluista ja opetuksista on lukemattomia. Useimmat, elleivät kaikki muut hengelliset käytännöt, vaativat dualistista lähestymistapaa, tietyn käytännön ja harjoittajan harjoittamista. Tässä itsensä tutkiminen eroaa merkittävästi muista henkisistä käytännöistä.
”Tunne itsesi”, kuuluisat sanat, jotka on kirjoitettu Apollon temppelin alueelle Delphissä, Kreikassa, haastavat meidät. Mitä tarkoittaa ”tuntea itsemme”? Yleensä tunnistamme varsin hyvin ulkonäön, eli kehomme ja sisimmän ajatuksemme ja tunteemme ja ehkä tiedämme jotain luonteestamme, tavoistamme ja taustastamme. Muisti tarjoaa vakuuttavan tarinan ”minusta ja elämästäni”. Onko tämä ”itsemme tuntemista”? Ei luultavasti niin kuin se mainituissa klassisissa sanoissa tarkoitettiin.
Joten kuinka tuntea itsemme? Itsetutkinta osoittaa suoran tavan ottaa huomioon vain subjekti, ”minä”, johon viittaamme jatkuvasti, kun mainitsemme itsemme. Kukaan ei voi kieltää omaa olemassaoloaan, me kaikki sanomme ”minä olen”. Joten, mennään syvemmälle tähän etsintään ja otamme ensimmäinen askeleemme tälle tielle, jossa tiedämme kuka tai mikä tämä ”minä” todella on.
Mitä on itsetutkimus?
(Ātma-vicāra käytäntö – ’itsetutkimuksen’ lainaus on otettu Michael Jamesin kotisivulta: https://www.happinessofbeing.com/#self-enquiry)
Sanskritin sana, jota sekä Sri Ramana (Maharshi) että muut muinaisemmat viisaat, kuten Sri Adi Sankara, käyttivät usein kuvaamaan tätä empiiristä itsetutkinnan tai itsetuntemuksen käytäntöä, on ātma-vicāra (tai ’atma-vichara) ’, koska se on usein vähemmän tarkasti litteroitu), joka käännetään yleensä englanniksi ”self-enquiry” tai ”self-inquiry”. Sana vicāra voidaan kuitenkin kääntää tarkemmin sanaksi ”tutkinta”, ”tutkinta” tai ”tutkimus”. Siksi termi ātma-vicāra tarkoittaa todella ’itsetutkimista’, ’itsetutkiskelua’ tai ’itsetutkiskelua’, ja se tarkoittaa yksinkertaista käytäntöä tutkia, tarkastaa tai tutkia tarkasti omaa olemuksemme perustavaa ja olennaista tietoisuutta. Olen”, jolla on innokas ja keskittynyt huomiovoima.
Sri Ramana Maharshi viittasi myös tähän empiiriseen itsetutkinnan, itsetutkiskelun, itsetutkiskelun, itsetutkinnan, itsetarkkailun tai itsetarkkailun käytäntöön vicārana ’kuka minä olen?’. Mutta kun hän kuvaili sitä näin, hän ei tarkoittanut, että se on prosessi, jossa kysytään itseltämme ”kuka minä olen?” joko sanallisesti tai henkisesti. Hän aikoi meidän ymmärtävän tällä termillä, että tämä käytäntö on oman olemuksemme perustietoisuutemme, jonka koemme aina ’minä olen’, äärimmäisen tarkkaavaista tutkimista tai tarkastelua löytääksemme tämän ’minä’ todellisen luonteen. ’, olennainen olemuksemme tai ’olemuksemme.
Toisin sanoen vicāra tarkoittaa ’tutkimusta’, mutta Sri Ramanan opetusten kontekstissa se tarkoittaa kyselyä empiirisen (kokemuksellisen) tutkimuksen merkityksessä pelkän sanallisen kysynnän sijaan. Se ei ole vain sitä, että kysytään itseltään henkisesti kysymystä ’kuka (tai mikä) minä olen?, vaan se tutkii itse asiassa, mikä ’minä’ olen – tutkia itseään kokeakseen itsensä sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Toisin sanoen se ei ole kirjaimellisesti kyseenalaistamista itseltään ”kuka minä olen?”, vaan se tekee niin kuvaannollisesti: tutkii kokemuksellisesti, mikä tämä ”minä” todellisuudessa on.
Onnellisuus on todellinen luontomme
”Koska kaikki tuntevat olennot haluavat olla aina onnellisia ilman niin sanottua kurjuutta, koska jokaiselle suurin rakkaus on vain itseään kohtaan, ja koska onni yksin on rakkauden syy, saavuttaa se onnellisuus, joka on omaa luontoa, mikä on kokee päivittäin syvässä unessa, joka on vailla mieltä, itsensä tunteminen on välttämätöntä.
Tätä varten jñāna-vicāra (tietoisuus-tutkimus), kuka minä olen, yksin on tärkein keino.
(Bhagavan Sri Ramana Maharshi, ’Nan Yar?, Kuka minä olen?’ johdannosta)
Bhagavan Sri Ramana Maharshi
Itsetutkimus eroaa muista henkisistä menetelmistä siinä, että toiset menetelmät ylläpitävät subjekti-objekti-suhdetta. Itsetutkimuksessa on vain subjekti, ”minä”, jonka alkuperää tai lähdettä tutkitaan.
Itsetutkimus on huomion pitämistä ”minässä”.
Kaikki muut ajatukset pohjautuvat ”minä”-ajatukseen. Kun sanon: ”Näen puun”, ”puu” on esine ja ”minä” subjekti.
Tarkoituksena on seurata ”minä”-ajatusta ja nähdä, mistä se syntyy.
Kun ego, joka on yksilöllinen ’minä’ Ramana Maharshin mukaan, ilmenee, maailma ilmenee, kun ego ei ilmene mikään ei ilmene.
Itsetutkimuksen tarkoitus ja tavoite on todeta, että et ole ajatuksesi, eikä mikään määritelmä voi ilmaista sitä, mikä todellinen ”minä” on.
Itsetutkimus ei vaadi erityistä tai tiettyä aikaa sen harjoittamiseksi, kuten vaikka meditaatio, vaan itsetutkimusta voi harjoittaa milloin vain ja kaikissa elämäntilanteissa.
Itsetutkimus ja antautuminen
Sri Bhagavan opettaa, että bhakti on jnanan äiti.
Ilman rakkautta emme voi harjoittaa itsetutkimusta menestyksekkäästi, ja antautuminen on mahdotonta ilman tietämystä siitä, keitä todella olemme.
Itsetutkimus ja antautuminen ovat saman kolikon kaksi puolta. Molempia tarvitaan tässä metodissa.
Opetukset
Nan Yar?
Vuonna 1901 nuori mies istui pyhällä Arunachala-vuorella Etelä-Intiassa, kun oppinut Sivaprakasam Pillai tuli hänen luokseen polttavin kysymyksin Totuuden luonteesta.
Koska hän ei tuolloin puhunut, vastaukset annettiin hiljaisuudessa, hiekkaan kirjoitettuna. Nuoresta miehestä piti tulla tunnettu pyhimys Sri Ramana Maharshi.
Kaksikymmentä vuotta ensimmäisen haastattelun jälkeen, Ramana Ashramin alkuaikoina, hän itse muokkasi sinä päivänä antamiaan vastauksia, joista tuli ensimmäinen ashram-julkaisu, joka esitti hänen olennaiset opetuksensa.
Upadesa Undiyar
Upadesa Undiyar on 30 säkeinen filosofinen runo, jonka Ramana Maharshi sävelsi vuonna 1927. Alkuperäinen oli tamiliksi, mutta Bhagavan kirjoitti myöhemmin muita versioita teluguksi, sanskritiksi ja malajalamiksi.
Sadhu Om ja Michael James käänsivät sanasta sanaan tamilin tekstiä 1980-luvulla ja lisäsivät pitkän johdannon ja kommentin jokaiseen säkeeseen.
Tämän teoksen (Upadesa Undiyar of Bhagavan Sri Ramana) julkaisi Sri Ramana Kshetra, mutta se on ollut poissa monta vuotta. Koska sitä ei todennäköisesti julkaista uudelleen lähitulevaisuudessa, pyysin ja sain Michaelin luvan julkaista koko teos tälle sivustolle.
Ulladu Narpadu
”Jotta me pelastuisimme, paljasta meille [armollisesti] todellisuuden luonne ja keinot sen saavuttamiseksi [tai kokemiseksi].”
Tämä on rukous, jonka Sri Muruganar esitti Bhagavan Sri Ramanalle, kun hän pyysi häntä säveltämään Ulladu Narpadun, ja näillä sanoilla hän aloittaa payiram-teoksensa ensimmäisen säkeen eli esipuheen tälle suurelle teokselle.
Vastauksena tähän rukoukseen Sri Bhagavan sävelsi Ulladu Narpadun, ja sen mukaisesti hän paljasti meille paitsi todellisuuden luonteen myös keinot, joiden avulla voimme saada siitä suoran kokemuksen.