Hengellinen näkökulma väittää, että emme voi löytää iloa tai onnea maailmasta, mutta se ei ole täysin totta. Löydämme iloa ja onnellisia hetkiä maailmasta ja eri asioista, joista pidämme ja se näyttää tuovan meille iloa. Tärkeys korostuu sanassa ‘HETKI’.

Ongelmana on, että kaikki, mitä saamme ulkopuolelta tai maailmasta, on väliaikaista, vain ilon ja onnen hetkiä. Mutta haluamme, että niin olisi aina, koko ajan. Joten toistamme asioita, jotka tuovat meille onnea. Kun olemme kyllästyneet yhteen asiaan, löydämme toisen kiinnostuksen kohteen. Ja tällä tavalla olemme kahlittuina loputtomaan kierteeseen ja nälkään, jota ei voida täyttää. Kuten Kristus sanoi Joh. 4:13–14: “Jeesus vastasi: “Jokainen, joka juo tätä vettä, on jälleen janoinen, mutta joka juo vettä, jonka minä annan heille, ei koskaan janoa. Totisesti, vedestä, jonka minä annan heille, tulee heissä iankaikkiseen elämään kumpuava vesilähde.” Se vesi kumpuaa sydämistämme.

Kysyin Swamijilta (Swami Sarvapriyananda) onnellisuudesta ja hän antoi erittäin hienon vastauksen. Hän sanoi: “Onnellisuus tai ’ananda’ on luontomme, joten me haluamme sitä ja etsimme sitä. Ongelmana on, että katsomme väärään suuntaan. Se on jo meissä itsessämme. Mikään ulkopuolinen ei voi tuoda sitä meille. Ja koska olemme aina olemassa, haluamme onnellisuuden olevan aina olemassa. Mutta ulkoapäin tuotu onni ei kestä. Meidän on löydettävä se itsestämme. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, olemassaolo-oleminen-tietoisuus on se mitä olemme, ja se on ikuista. Emme tarvitse mitään ulkopuolelta. Suunnatkaamme huomiomme sisäänpäin niin tiedämme, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme.

Toinen näkökulma, jonka kuulin Michael Jamesilta, on mielenkiintoinen. Tämä koskee sitä, miksi tunnemme saavamme onnea eri asioista. Mieli on levoton, ja haluamme jotain rauhoittamaan sitä. Mikä se sitten kulloinkin on. Se voi olla uusi auto, uusi suhde tai hieno illallinen. Jotain mikä tyydyttäisi mielen. Kun olemme saaneet haluamamme, mieli on tyytyväinen ja se palaa takaisin lähteeseensä. Sitten meillä on hetkellisesti rauhallinen mieli. Mitä tämä tarkoittaa? Se osoittaa selvästi, että mielen poissaolo on onnellisuus. Kun emme kaipaa tai tarvitse mitään, olemme luonnostaan ​​onnellisia ja hiljaisuus vallitsee. Tämä selvästi todistaa, että emme saa onnea mistään ulkopuolelta, koska onnellisuus asustaa jo sisällämme. Meidän täytyy vain hiljentää mielemme ja kiinnittää huomiomme itseemme. “Minä olen” on hiljaisuus, rauha ja onnellisuus.