Haluaisin tuoda Kristuksen ydinsanoman ja opetukset tämän päivän hengellisen etsijän tietoisuuteen, jotta tunnistaisimme sen arvokkaan perinnön, joka on aina ollut läsnä kulttuurissamme ja jokapäiväisessä elämässämme. Väitän, että emme ymmärrä Kristuksen sanojen yksinkertaista, syvällistä merkitystä ja sen samankaltaisuutta Advaita Vedantan, ei-kaksinaisuusopin kanssa, joka on erittäin suosittu hengellinen suuntaus lännessä nykyään. Tämä johtuu Kristuksen opetusten puutteellisesta ja osittain vääristyneestä tulkinnasta, mikä saa meidät etsimään vastauksia kysymyksiin kauempaa, mm. idästä.

Uskon, että nykypäivän tavalliset ihmiset ovat valmiita vastaanottamaan Kristuksen opetuksen keskeisen sanoman; yksilöllisen ’minän’ liitto ja sulautuminen Yhteen, ainoaksi todellisuudeksi. Tätä varten tarvitsemme menetelmän ja avaimen, joka avaa ja selventää viestin. Avaimen meille antoi Sri Ramana Maharshi, itsetutkimus harjoituksella. Kun Advaita väittää; ”Tat Twam Asi”, Se sinä olet”, lauseen hyväksyminen tai pelkkä ymmärtäminen ei johda mihinkään. Siksi seuraava kysymys tulisi olla, jos kerran olen ”Se”, niin ”Kuka minä olen?

Kun keskitämme huomiomme itseen, ’minään’, mielen luonnollinen taipumus suuntautua ulospäin heikkenee vähitellen ja vastaavasti kiinnostuksemme kääntyä sisäänpäin kasvaa. Itsetutkimus voi tuntua kuivalta, jos se jää pelkäksi mielen ajatelmaksi. Meidän on ruokittava sitä rakkauden raikkaalla vedellä mennäksemme siinä syvemmälle.

Rakkaus on voima, joka antaa meille tarvittavan motivaation jatkaa itsetutkimuksen polulla.

Jeesus sanoi: ”Rakasta (Herraa) Jumalaasi (’allaha’) koko sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Arameankielinen sana ’allaha’ tarkoittaa maailmankaikkeuden alkuperää ja voimaa, joka on kaikkialla. Ilmassa, jota hengitämme, sydämemme sykkeessä ja tietoisuutena omasta olemassaolostamme.

Jumalan, itsemme rakastaminen tällä tavalla on sama asia kuin itsetutkimuksen harjoittaminen. Kun käännämme huomiomme ja kiinnostuksemme yhä enemmän sisäänpäin tunteaksemme itsemme, erillinen ’minä’ menettää otteensa ja Jumala (Todellinen minä) avautuu sydämessämme kuin kukka, jonka jokainen kokee synnynnäisenä ’minä olen’-tuntemuksena.

Kristuksen ohjeessa: ”Rakasta Jumalaasi kaikesta sydämestäsi…”sana ”Jumalaasi” on mielestäni tähdellinen. Kukaan ei rakasta tuntematonta, kaukaista tai erillistä Jumalaa, korkeintaan pelkäämme sitä. Sen sijaan rakastamme jotain lähellä olevaa. Ja mikä on meitä kaikkein lähimpänä? Se on oma itsemme, ’minä’.

Ratkaisemalla ’minän’ arvoituksen, ratkeaa myös kaikki muu. Kristus ilmaisi sen näin; ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Joten ”minä” on tie, totuus ja elämä. Jeesuksen äidinkieli oli aramea ja arameaksi ”minä olen” on ”ina’na” (minä-minä), ilman verbiä ’olen’. Näin voimme ymmärtää, että Kristus tarkoitti yksilön, ’minän’ yhteyttä sen lähteen kanssa. Ramana Maharshi sanoi saman asian tamiliksi, ’nan-nan’, minä-minä tai ’minä olen minä’.

Mielestäni Kristuksen opetukset ovat edelleen ajankohtaisia. Kun laitamme Advaitan ”silmälasit” päähämme, niin huomaamme, että on vain yksi opetus ja yksi opettaja ajasta ikuisuuteen.

Jos aihe kiinnostaa sinua, niin lue lisää oheisesta linkistä: Christ Is